Kun 1990-luvun alussa ostin ensimmäisen oman PC-tietokoneen, ajattelin, että kotiseudultani löytyisi kaksi selkeeä leiriä; Windows- ja IBM OS/2 -käyttäjät. Pieleen meni. Huomasin, että tietokoneita ei juurikaan ollut kotitalouksissa käytössä saatika sitten vielä erilaisia käyttöjärjestelmiä. Tietotekniikka oli tuolloin vasta tulossa koteihin. Voidaan sanoa, että silloin joko omistit tietokoneen tai sitten et; digitaallinen vs analoginen.
Nykyään tilanne on toisin. laitteita ja softia pursuaa. On tietokoneita, pelikonsoleja, älypuhelimia ja taulutelevisoita, joissa toimii wlan. Silti löytyy erilaisia tietotekniikan genrejä. Nyt oikeastaan niitä vasta löytyykin!
Nimittäin työpaikoilla on edelleen vallalla se perus-PC, jossa on asennettuna Windows 7 ja Office 2010. Miksipä ei olisi, sillä vihdoinkin Windows pysyy pystyssä eikä kaadu jatkuvasti, juten teki Windows NT aikakaan. "Virallinen" työpaikan PC edustaa tietotekniikkaa taitavalla tavanomaista työjuhtaa, jonka avulla voi hoitaa ilman mutkia työtehtävänsä. Työpaikan PC ei ole hauska eikä sen pidäkään olla sellainen.
Sitten ovat ne "omat viritykset", joiden parissa vierähtää pitkiäkin aikoja kotona. Tästä saa kuulla "sidosryhmiltä", jotka tiedustelevat, onko kaupassa käytä ja roskat viety. Otan esimerkiksi Raspberry Pi -tietokoneen, joka on vain luottokortin kokoinen ja maksaa noin 30 € (ulkomailta ostettuna). Kyseiselle tietokoneelle voi ladata erilaisia käyttöjärjestelmiä ja juottaa lisälaitteita (vaikka kodin valaistuksen ohjausjärjestelmän). Jo sinänsä Raspberry Pi:n hankkiminen siirtää omistajansa ihan omaan tietotekniikan luokkaan eli genreen, josta löytyy aivan muita arvoja kuin työpaikan PC:stä; Raspberry Pi on edullinen tietokone, siinä on ARM-prosessori (vs Intel PC:ssä) ja se pyörittää vapaata Linux-käyttöjärjestelmää. Kun haluaa siirtyä vielä syvemmälle genreissä, voi valita Rasberry Pi:n käyttöjärjestelmäksi RISC OS Pi:n. Siten koko tietokone ja sen softa ovat peräisin Englannista, mikä voi olla tärkeä tieto jollekin käyttäjälle.
Nykyään ei enää erottauduta niinkään paljon kansallisvaltion (ainakaan rauhan aikana!) tai uskonnon kautta. Eletään rihkama-aikaa ja tällaisten blogien kautta voi tuoda julki omia mielipiteitään ja arvostuksiaan sekä kertoa, mihin tietotekniikkagenreen kuuluu. Kännykkä, jonka voi paljastaa julkisella paikalla, kertoo omistajasta (tai niin omistaja ainakin luulee).
Omat ongelmansa tuo tilanne, jossa työntekijä siirtää "omat viritykset" työpaikalle. Silloin saattaa syntyä arvoristiriitoja. Ehkä uudella älypuhelimella jokin työtehtävä hoituukin hetkessä ja pomo joutuu naurunalaiseksi, kun vanha firman puhelin ei kykene vastaavaan. Tai Raspberry Pi ei suostukaan liittymään firman langattomaan verkkoon ja sitä päivitellään työntekijän toimesta suuren ääneen.
Suomessa työpaikoilla on mielestäni käytössä paljon PC-tietokoneita ja niissä tuoreet ohjelmat. Hyvä niin. Vaan miten pitää "liekkiä yllä", kun tietotekniikka on joko kokonaan tai osa ammattia ja osaamista? "Omat viritykset" tuovat kaivattua vaihtelua. Tulokulma ja näkövinkkeli on juuri se oma ja oikea eikä siihen ole muilla nokan koputtamista. Samalla karttuu toisenlainen näkökulma ja sellainen tieto, jota ei ikinä voisi saavuttaa perus-PC:tä käyttämällä. Fiksu työnantaja (ja työntekijä) hyödyntää tällaisen tilanteen ja muuttaa osaamisensa taaloiksi.
Jos pitäisi siirtää kelloja 20 vuotta taaksepäin, en sitä tekisi. Silloinen digitaalinen vs analoginen ei ollut mukava vaihe. Nykyään on paljon virikettä tarjolla tietotekniikan parissa, kunhan hoksaa pomia itselle sopivat pois ja aloittaa "omat viritykset".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti